Sami Korkiakoski - mietteitä Lahden humanistis-demokraattiselta duunarilaidalta Ruohonjuuritason ihmisyyttä - mopilla asiat järjestykseen

Tunnen vain nykyisen Mikkelin ja tiedän oikeaksi ihmiseksi.

Elämässä on kahdenlaisia ihmisiä. Ihmisiä, joilla on omatunto ja toisia ihmisiä, joilla ei ole. Uskon, että se, jolla on omatunto menee pidemmälle elämässään, kun pystyy tunnustamaan omat vajavuudet ja oppii niistä. Tästä on kysymys, kun SDP:n eurovaaliehdokas Mikkel Näkkäläjärvi tunnusti nuoruuden hairahduksensa mm. eläinsuojelurikoksesta sekä rattijuopumustuomiosta.

Minusta tuntuu pahalta Mikkelin puolesta. Minusta tuntuu pahalta kaikkien nuorena töpänneiden takia. Tunnistan Mikkelin kasvukivut itsekin niitä kokeneena. Nuorena ei voi tietää mitkä ovat rajat omalle käytökselle. Usein kaveripiiri voi niitä määrittää ja tempautuu mukaan juuri heitä miellyttääkseen. Pointti on se, että on olemassa omatunto, joka kertoo mikä on oikein ja mikä väärin. Jokainen aikuinen joka pystyy kuuntelemaan ja välittämään, on kullanarvoinen kasvavan nuoren elämässä. Näen hyvänä, että eurovaaliedustajat pystyvät kertomaan avoimesti vaikeistakin asioista, ja kuinka ajattelu on muuttunut tapahtuneen jälkeen.

Se, mitä Mikkel saa tai voi saada niskaansa avoimmuutensa takia, on asia, jonka hän kohtaa vaalityössään. Minä ainakin hyväksyn Mikkelin, koska hän katuu tehtyjä virheitään, sillä itsekään en ole virheetön ihminen.

Se, joka on syytön, heittäköön ensimmäisen kiven. Te kaikki tiedätte Raamatun opetuksen. Minusta siinä on iso ero pyytääkö anteeksi mennyttä erhettään vaiko ei. Mikkel pystyy siihen ja se on hieno piirre ihmisessä. Sitä pitää arvostaa. Minä tuen edelleen Mikkel Näkkäläjärveä. Kenenkään taustoja ei voi tietää edeltä ja on synkkää, jos entisen elämän kanssa ei voi tehdä sovitusta eikä pyytää ja saada anteeksi.

Sami Korkiakoski

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset